P0p C. Kamui (popnoir) wrote in b_klinikka,
P0p C. Kamui
popnoir
b_klinikka

Children of the Time Machine (osat 1-2)

Me asuttiin muuten vain kaatopaikalla. Se saattaa tietysti kuulostaa hieman
kummalliselta; eihän kukaan normaalisti asu kaatopaikalla "muuten vain",
mutta me emme oikeastaan keksineet parempaakaan paikkaa asua. Luola noiden
jätevuorten liepeillä oli ainoa paikka, jota saatoimme kutsua kodiksi. Itse
asiassa se oli hyvinkin kotoisa paikka. Asuntomme ei ollut mikä tahansa
roskakasa, vaikka se olikin sistustettu lähinnä kaatopaikalta läytyneillä
tavaroilla. Mielikuvitusta - jota meillä kyllä riitti - käyttämällä olimme
saaneet loihdittua rajallisistakin mahdollisuuksista vaikka mitä. Olimme
ylpeitä keksimistämme sistusratkaisiusta, joita ei tosiaankaan mistään
sistustuslehtien sivuilta läytäisi. Nukuimme riippumatossa, risaisessa
sohvassa tai vanhalla patjalla, kuka missä milloinkin. Päytänä meillä ehkä
oli vain pahvilaatikko, mutta tuoleina pari aivan käypää, joskin hieman
vinoa jakkaraa. Kaikki hauskat pikkutavarat säilyivät muutamassa
nuhraantuneessa matkalaukussa, ja olipa meillä jopa sellainenkin
yleellisyyskin kuin kirjahylly. Luola-asuntomme pihalla oli vanha autonrämä,
ruosteinen Pontiac viime vuosituhannelta, jossa Nadie ja Ramo mielellään
istuivat ja kuvittelivat ajavansa kaukaisilla teillä.
On oikeastaan aika hämmästyttävää, mitä kaikkea aivan käyttäkelpoista
tavaraa ihmiset heittävätkään roskiin. Meistä oli hauska kuljeskella
kaatopaikalla, sillä sieltä saattoi läytää lähes mitä vain.

Eräänä päivänä, kun olimme jälleen yhdessä kiertämässä kaatopaikkaa,
tutkimassa, löytäisimmekö jotain uutta lisää kotimme sisutukseen, tai
hyvällä tuurilla vaikka vaatteita, joita voisimme kunnostaa käyttöön
(vaatteet olivatkin ehkä suurin ongelmamme) kuulimme yllättäen erään
kukkulan takaa ääntä. Yleensä kaatopaikalla ei liiku meidän lisäksemme
ketään. Itse asiassa rikoimme lakia, kun olimme asettuneet sinne asumaan,
joten kuullessame jonkun liikkuvan kaatopaikalla pyrimme pysymään
näkymättömissä, ettemme jouluisi virkavallan kanssa tekemisiin. Jäimme siis
kukkulan taakse kuuntelemaan ja seuraamaan, miten tilanne edistyisi.
Siinä odottaessamme kuulimme kiinnostavaa mutinaa. Koska äänet alkoivat
kiinnostaa meitä mutta emme kuulleet niitä kunnolla, Nadie lähti ryömimään
lähemmäksi kuuntelemaan, mitä toisella puolen tapahtui. Hetken päästä
kuulimme kuinka puhe ja askeleet lähtivät meistä poispäin, kohti kaatopaikan
porttia. Kun emme kuulleet enää mitään lähdimme etsimään Nadiea. Kävelimme
kukkulan ympäri ja löysimme hänet sen toiselta puolen pieneltä tasanteelta.
Hän oli tutkimassa jotakin, mikä muistutti epäilyttävästi Pontiacimme kanssa
samalta vuosituhannelta olevaa puhelinkoppia. Nadie oli kuitenkin kuullut
siitä jotain, mitä me emme olleet.
  • Post a new comment

    Error

    default userpic
  • 3 comments